Melkoista säätämistä ollut taas tämä meidän arki!
Neiti lopetti lähestulkoon kokonaan syömisen ja hienosti alkaneen mukista juomisen. MIKÄÄN ruoka tai juoma ei maistunut. Vaipat alkoivat jo olemaan huolestuttavan kuivia, eikä pottaankaan tullut paria tippaa enempää pissaa. Neiti huusi, itki, kiuketteli, kiljui ja karjui. Ja oli sylissä. Ei siis ollut ollenkaan oma itsensä. Sitten alkoi vielä oksentelukin. Sekin vähä, mitä saatiin alas menemään, tuli herkästi ylöskin. :/
Voi sitä huolen määrää, kun neidin tukala ja huono olo huokui kaikesta
hänessä. Kokoajan mielessä kieputtelee eri vaihtoehtoja. Mitä
seuraavaksi tapahtuu? Joko tulee pissa? Menisikö edes huikka vettä? Yksi
mustikka? Joko lähdemme päivystykseen? Helpottaisiko jo huomenna? Ai
eikö vieläkään kunnon pissaa!? Eikö ruoka vieläkään uppoa?! MITÄ NYT?!
Ja ainoa uusi asia on ollut prepun aloitus.
Niinpä Prepu lopetettiin kolmen viikon käytön jälkeen, sillä haitat olivat suuremmat kuin hyödyt. Nyt muutama päivä prepun lopetuksen jälkeen neiti jälleen SYÖ! :) Ja melkoisella ruokahalulla nyt ruokaa vetääkin ja hyvä niin! Ja neiti nauraa! Ja käkättää! Pönttöilee ja temppuilee! Vaipat kastuvat ja potan pohja peittyy! Äiti saa taas hävitä näköpiiristä!
Aivan ihanaa ja loistavaa <3
(Ei siis se, että prepu ei sopinut, tai se ettei siitäkään saatu tarvittavaa apua, tai että ollaan taas lähtöpisteessä...;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti