Voihan Prepu!

Neljä päivää prepua takana ja voi jee, sanon minä! Toivoisin, että voisin sen sanoa positiivisessa mielessä, mutta..ei!

Neidin ruokailut ovat taas sitä samaa karmeeta puljaamista, mitä joskus silloin oireilun ollessa pahimmillaan. Paitsi että alas menevän ruuan määrä on vieläkin pienempää. Neidin ateriat ovat olleet esimerkiksi tällaisia:

15 jäistä mustikkaa
2 pastaa
1 lusikallinen perusmössöä (eli kana-riisi-parsakaali)

tai

4 lusikallista kaurajogurttia
1/4 riisikakkua
pätkä spaghettia

Ja unet (siis mitkä?!)..Alkuyö klo 20-00 menee ihan hyvin, vaikka tähänkin väliin saattaa pari heräilyä mahtua, mutta tällöin neiti rauhottuu helposti ja nopeasti uudestaan uneen. Loppyöt ovatkin sitten jotain aivan muuta. 00-08 meillä pyöritään, kitistään, torkutaan, kitistään, pyöritään, ähistään, torkutaan... Neidin torkkupätkätkin ovat olleet senverran lyhyitä, että ei siinä itsekään ehdi uneen vajoamaan. HUH!

Valvotun/TODELLA huonostinukutun yön seuraukset lävähtävät kasvoille heti "herättyä". Tänäänkin neiti kitisi koko aamupäivän, eikä mikään ollut hyvin. Kävimme asioillakin, jotta tulisi jotain muuta virikettä, mutta käytännössä tämäkin tarkoitti vain kitinäpaikan vaihtamista. Aamupuuro ei maistunut, lounas ei maistunut.. Ja äidin hermot kiristyy..

Ja ymmärrän kyllä ihan täysin, että huonojen öiden jälkeen neiti on tottakai väsynyt ja kiukkuinen. Ja että pienellä masulla menee aikaa tottua uuteen lääkkeeseen ja se aiheuttaa vatsavaivoja. Mutta silti tänään tuli jotenkin niin elävästi mieleen "vanhat ajat", jolloin elon täytti kitinä, refluksioireet, vatsavaivat, uniongelmat, vaunuhytkyttämiset ja se, kuinka riekaleina sitä itsekin oli. Mieleen tuli kaikki ne hirvittävät tunnemyrrellykset ja epätoivo. Ja mietin kuinka ihmeessä olen jaksanut tai jaksoin niinkin hyvin, kun nyt taas muutaman todella huonon (jollaiset joskus olivat arkea) päivän jälkeen olen aivan puhki!

Onneksi päiväunilta heräsi tänään iloinen ja nauravainen pieni neiti ja loppupäivä menikin jo normaalimmin. Neiti söi välipalaa, oikein ahmi päivällisen ja iltapuurokin oli hyvää :) Ainakin itse olen jo hieman huojentunut siitä, että tänään neiti on kuitenkin syönyt. Saa nähdä mitä tuleva yö tuo tullessaan.

Voi kunpa ne Prepulsidin toivotut vaikutukset alkaisivat pian ja neitiä kiusaavat vatsakivut helpottaisivat!